Koiranpennun sosiaalistaminen ei ole rohkeustesti
Koiranpennun sosiaalistaminen on yksi tärkeimmistä kehitysvaiheista pennun suhtautumisen määrittämisessä elinympäristöään kohtaan. Ensimmäiset 3–14 viikkoa, ovat erityisen tärkeitä pentujen sosiaalistumisen kannalta. Tänä aikana pentu on herkkä oppimaan uusia asioita ja muodostamaan elinikäisiä mielleyhtymiä.
Turvalliset kokemukset avainasemassa
Sosiaalistamisen tarkoitus ei ole pelkästään esitellä pennulle erilaisia ärsykkeitä, kuten ääniä, ihmisiä tai liikennettä, vaan myös varmistaa, että nämä kohtaamiset ovat positiivisia tai neutraaleja kokemuksia. Siksi sosiaalistamisen tulisi olla aina suunnitelmallista, eikä toimia rohkeustestinä. Pennun altistaminen liian pelottaville tai stressaaville tilanteille voi johtaa haitallisiin vaikutuksiin sen käyttäytymisessä myöhemmin elämässä. (Appleby & Bradshaw, 1999). Pennun altistaminen taas pienille, hallituille ärsykkeille, joita se pystyy käsittelemään, auttaa sitä kasvamaan rohkeaksi ja tasapainoiseksi koiraksi. Liian nopeat siirtymät voivat pahimmillaan luoda pelkoa, jonka purkaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin turvallisen kokemuksen rakentaminen.
Liiallinen stressi estää oppimista
Stressi on huomioitava asia emon ja pentujen kohdalla jo tiineyden aikana. Emon kokema stressi välittyy elimistön kautta pennuille. Myöhemmin emon käyttäytyminen on ensimmäinen "koiran malli", jonka pennut saavat. Siksi osaava kasvattaja suunnittelee jo pentulaatikon tapahtumat, kuten vierailut, yksilöllisesti emon sekä pentujen mukaan.
Liian stressaavat tilanteet eivät ole muutenkaan tehokas tapa opettaa koiraa käsittelemään ympäristön haasteita missään ikävaiheessa. Stressitilanteissa elimistössä vapautuu kortisolia, mikä heikentää aivojen kykyä käsitellä uusia tietoja ja säilyttää oppimansa (Lazarus & Folkman, 1984). Kun stressitasot nousevat liian korkeiksi, kokemus ei auta enää oppimaan ja kehittymään vaan alkaa päinvastoin luoda kielteisiä assosiaatioita.
Ymmärtävä sosiaalistaminen luo itsevarmoja koiria
Toivottavasti ymmärrät jo miksi emme suunnitelleet ohjelmaa näyttävyyttä ajatellen. Emme myöskään käytä dogiter-ohjelmassa ruokaa viikko-ohjelman yhteydessä. Emme halua luoda pennuille tilannetta, jossa ne saadakseen ruokaa menisivät tilanteeseen, jonka kokevat kuitenkin pelottavana. Pennut ovat luonnostaan uteliaita ja niitä kiinnostaa tutkia uusia asioita. Kun ne tämän uteliaisuuden pohjalta etenevät, tekevät sen varmasti itselleen sopivassa tahdissa. Tältä pohjalta voidaan kyllä myöhemmin rakentaa helposti vaikka minkä näköisiä rakennelmia tutustuttavaksi.
Koiran kokemuksia rikastava sosiaalistaminen edistääkin myöhemmin pennun kykyä toimia luottavaisesti ja tasapainoisesti erilaisissa ympäristöissä.
Dogiter-palvelumme tarjoaa sinulle valmiiksi suunnitellun, turvallisen sekä mielekkään kehityspolun yhdessä.
Viitteet
- Appleby, D. L., & Bradshaw, J. W. (1999). The effects of socialization on the development of behavior problems in the dog. _Applied Animal Behaviour Science_, 65(3), 231-244.
- Lazarus, R. S., & Folkman, S. (1984). _Stress, Appraisal, and Coping_. Springer Publishing Company.